Sisällön tarjoaa Blogger.

Kertoako lapselle joulupukista vai ei?


Kertoako lapselle joulupukista vai ei?

Kirjoitin vuosi sitten postauksen "Miksi emme aio valehdella lapsellemme joulupukista", jossa kerroin, ettei me aiota kertoa Pikku Myylle joulupukkijuttuja, sillä mullekaan ei siitä lapsena kerrottu ja haluamme hänen osaavan kiittää heitä, joilta joululahjat on oikeasti saatu. Nyt kun joulu alkaa lähestymään, on tämä aihe alkaunut taas pyöriä mun mielessä, sillä mielipiteeni on saattanut ehkä hieman muuttua... 

Mun mielestä tämän vuoden yksi parhaista päivistä oli meidän kesäinen retkipäivä Muumimaailmaan, sillä oli vain niin ihana nähdä lapsensa aito ilo ja innostus Muumien tapaamisesta ja viettää perheen yhteistä aikaa. Ja Muumeista johtuen tämä joulupukkiasiakin alkoi pyöriä mun päässä. Lapsuuteen kuluu ehdottomasti sadut ja tarinat eikä pieni lapsi aina pystykään erottamaan mitkä jutuista on totta ja mitkä ei. Ja jos me leikitään Rion kanssa Muumi-jutuissa mukana, niin miksei sitten joulupukkijutuissa...?

Kertoako lapselle joulupukista vai ei?

Joulupukkitarinassa mua itseäni ärsyttää eniten se, että joulupukki olisi se, joka antaa lahjat. Lisäksi uhkailu sillä, että vain kiltit lapset saavat lahjoja, ei tunnu oikein kivalta. Mutta toisaalta voin ymmärtää kuinka helppo lapselle on sanoa joulun alla, että käyttäydypä nyt nätisti, kun tontut voivat kurkkia ikkunoista... Jotenkin kuitenkin haluaisin, että joulu olisi sellaista taianomasita aikaa ja pieni salaperäisyys kuuluisi asiaan. En nyt edelleenkään osaa nähdä, että meillä vierailisi jouluaattona joku tilauspukki, mutta ehkä tarina joulupukista ja tontuista kuitenkin jollain tavalla kuuluisi meidän jouluun. Tai voisihan joulupukki olla se, joka vain toimittaa lahjat, mutta niihin olisi kirjoitettu silti keneltä ne oikeasti ovat? Tai joulupukilta tulisi vain yksi lahja? Vaikea olisi myös mitenkään kieltää Myyltä joulupukin kohtaamista, jos sellainen tulisi vaikka kauppakeskuksessa vastaan, sillä tällaisenaan joulupukki on mun mielestä täysin verrattavissa vaikka niihin Muumeihin. Ja miksei joulupukille voisi silloin kertoa joululahjatoiveensa, jos sellaisia on. Vai kirjoitettaisiinko kuitenkin kirje, kun onhan sekin niin söpöä...?

Äh, tosi vaikea päättää miten toimia, niin että mukaan saisi vähän sitä joulun taikaa, mutta juttu ei menisi liikaa siiehen suuntaan mitä en halua ja koko joulunodotus vain lahjoilla kiristämiseksi. Joka tapauksessa halutaan opettaa, että joulussa tärkeintä ei ole ne lahjat, vaan korostaa yhdessä vietettyä aikaa. Onneksi meillä on vielä ainakin vuosi aikaa miettiä miten tehdään, kun tänä jouluna Myy ei ihan kaikkea vielä ymmärrä kuitenkaan...

Kertoako lapselle joulupukista vai ei?

Miten muilla on tehty? Erityisesti mua kiinnostaa sellaiset perheet, joissa ei olla menty ihan sillä perinteisellä kaavalla eli kiltit ja tuhmat lapset ja joulupukki tulee aattona. Onko jotain kivaa välimuotoa, jossa jouluun kuuluisi kuitenkin se taika ja vähän tonttujuttuja? 


*kuvat Pexelsistä

16 kommenttia

  1. Täällä! Meillä kerrotaan joulupukkisatua, mutta nimenomaan joulunaikaan liittyvänä satuna. Se tuo musta joulunodotukseen jotain taianomaista ja lapsenmielistä. Pukilla ei uhkailla ja äidille ja isille saa kiukutella. Lahjoja saa joka tapauksessa. Niissä lukee äidiltä, isältä, mummulta tai kummilta. Joulupukki vaan jakaa lahjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi kuulostaa just hyvältä tavalta toimia! <3

      Poista
  2. Miä oon pohtinu tätä samaa. Ollaan oltu vahvasti sitö mieltä, ettei tuolle taaperolle aleta joulupukista satuilemaan, mutta nyt muksun ollessa 1,5v on alettu harkitsemaan uusiksi

    Meillä nimittäin isovanhemmat on vahvasti joulupukki ihmisiä ja syyllistävät, ettei lapsi pääse osaksi kaikkeen lapsuudessa, jossei joulupukkia ole.

    Ollaan kanssa koitettu miettiä ensi vuodelle jotain kompromissia satuhahmon ja lahjojen todellisten antajiem välille. Eli esim. Että joulupukki tuo lahjat, jotka vanhemmat, kummit jne ovat hankkineet. Kiltteydellä ei olisi sen kanssa mitään tekemistä. Muutenkin olemme sanoneet, ettei meille älyttömiä lahjamääriä tarvitse tuoda, koska materia ei ole se joulun juttu.

    Onneksi on vielä vuosi harkinta aikaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi voikin olla hankalaa, jos isovanhemmilla on mielessä miten "kuuluisi" tehdä... Meillä ei onneksi ole tuota ongelmaa. Toivottavasti teillekin löytyy joku kompromissi ennen ensi vuotta!

      Poista
  3. No kerron omaa kokemusta kun ikää on se 17.
    Lapsena tontut kurkkivat ikkunoista ( se oli todella jännää ja kivaa), en niinkään sanoisi uhkailuksi että jos et ole kiltisti niin blaablaa, vaan siinäkin lapsi itse päättää miten käyttäytyy.
    Lahjojen jakamisen aikaan iskä vei minut kävelylle jolloin äiti oli laittanut lahjat ja kun tultiin takaisin pukki oli käynyt tuomassa ne ja jatkanut matkaa koska sillähän oli kiire... joka joulu sama toistui ja uskoin --> mielestäni lapsuuteen kuuluu tontut ja pukki --> oikeestaan olen näin jälkeenpäin tyytyväinen etten koskaan "pukkia" nähnytkään.

    Ihanasti kirjoitit aiheesta ♥
    Kivaa joulun odotusta ♥

    http://jasukuvaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Luulen, että meilläkin tulee menemään niin, että pukki käy aina juuri silloin, kun lapsi ei ole paikalla... Juuri sitä pientä jännitystä ja arvoituksellisuutta kuitenkin hänelle haluaisin. Ihanaa joulun odotusta sullekin! <3

      Poista
  4. Minäkin pidän tärkeänä että lapsi ymmärtää saavansa lahjoja (myös) kummeilta, isovanhemmilta, sisaruksilta ja vanhemmilta. Mutta meillä myös joulupukki antaa lahjoja. Ja tuo lahjat. Myös koululaiset on esittäny joulupukkia parivuotiaalle, joten todellisuus ja satu on todella sekoittunut! Eli kerron että on hauska esittää pukkia ja esim. kaupoissa ei oo se oikea pukki, mutta se on siellä korvatunturilla satujen joulumaassa kyllä. Ja kun multa kysyy lapsi että uskonko joulupukkiin, vastaan että joulupukki tarkoittaa mulle joulun taikaa, joten tottakai!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiksuja ajatuksia! Ja ihana varsinkin tuo vastaus, että uskotko itse joulupukkiin. <3

      Poista
  5. Meillä puhutaan, että tontut kurkkivat ja kirjaavat vihkoon, mitä ovat lasten touhuissa nähneet ja kiikuttavat sitten terveiset Joulupukille. Olemme kertoneet lapsille, että Joulupukki on satua ja että se on aikuisten ja lasten yhteinen leikki. Eli lapset tietävät, että juttelut tontuista on höpsötystä, mutta heille annetaan kuitenkin lupa nauttia siitä jännityksestä, odotuksesta ja riemusta jos jossain kohtaavatkin tontuiksi ja Joulupukiksi pukeutuneita hahmoja. Antaa lasten riemuita ja kuvitella! Lapset meillä kuitenkin tietävät, että vanhemmat ja sukulaiset ostavat lahjat ja tietävät ketä kiittää. Joulupukki saattaa aattona käydä tuomassa lahjat tai sitten vaan rymistelee ovella ja jättää säkin oven taakse kun on niin kova kiire ehtiä kaikkiin koteihin ja kelikin on huono... (tai mitä sitä nyt keksiikään höpsöttää). Meillä tämä on toiminut hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin kuulostaa kivalta tuo, että voi höpsötellä yhdessä, mutta lapset kuitenkin ymmärtävät totuuden. :)

      Poista
  6. Me mennään samalla tavalla, kuin miten mun ja miehenkin lapsuudessa on toimittu. Eli joulupukki on satua, mutta ihanaa, ja todellakin jouluun kuuluvaa sellaista <3 Ja kävi meillä pienenä useamman kerran joulupukkikin, joka lahjasäkin toi, vaikka tiedettiin kuitenkin, ettei ne ihan oikeasti ole joulupukilta, vaan äitiltä ja isältä jne. Ja kyllä meillä silti puhuttiin siitä, että tontut kurkkii :D Onhan se ihanaa, että on kaikkea jouluhöpsötyksiä. Ja joulupukin kuumalinjakin oli tosi kova juttu pienenä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että useammilla toimii näin, että voi höpsöttää yhdessä tonttujuttuja, mutta lapset tietävät kuitenkin sen olevan satua. :)

      Poista
  7. Meille tulee joulupukki ja tontut kurkkivat. (Tonttu Torvinen itse asiassa kiehtoo esikoispoikaa suunnattomasti : tontun varusteita on pohdittu useana kertana kun on kuulolaitteet ja kiikarit �� ). Meillä kun pojat ovat sekä vilkkaita että temperamenttisia niin kaikki mahdolliset suostuttelukeinot ovat käytössä, jotta saataisiin edes ruokapöytään hieman rauhaa.

    Ja joulupukki on tietenkin yhtä totta kuin muumit, herra Hakkarainen tai ryhmä Hau. Ainoa mistä on sanottu lapsille etteivät ole totta, ovat kummitukset ja möröt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on melko vilkas ja tempperamenttinen tapaus ja tavallaan olis niin helppo sanoa, että tontut kurkkii ikkunoista, jos meinaa tulla jotain riehumista just vaikka ruokapöydässä... Ja hyvä pointti tuo, että kummitukset ja möröt eivät ole totta!

      Poista
  8. Joulupukkeja ja tonttuja näkyy, kerron kyllä niistä mutta juurikin ns. satuna ja leikkinä. Eli lapset oppivat kaikki perinteiset jutut mutta eivät usko niihin totena.

    VastaaPoista