Kaksplus.fi
Sisällön tarjoaa Blogger.

Imetysviikko ja missä mennään meidän imetystaipaleella


Imetysviikko

Nyt vietetään Pohjoismaista Imetysviikkoa ja ajattelin sen vuoksi kertoa vähän missä vaiheessa meidän imetystaipaleella mennään, kun Pikku Myy on nyt jo 1v8kk ikäinen. 

Kopioin ensin taustatiedoksi vähän mun ajatuksia ja kokemuksia imetyksestä postauksesta, jonka olen kirjoittanut, kun Myy oli vuoden ikäinen, niin ei tule turhaan kirjoitettua samoja asioita uudestaan. Kursivoitu teksti on siis vanhasta postauksesta ja lopussa siitä missä mennään tällä hetkellä.
 
Ennen Myyn syntymää mulla ei ollut oikestaan kovinkaan vahvoja mielipiteitä imettämisestä. Ajattelin, että sitä toki yritetään, mutta jos se ei suju, ei siitäkään mitään stressiä tarvitse ottaa. En ollut ottanut kovinkaan paljoa selvää imetysasioista ennen synnytystä, sillä ajattelin, että luonto ja äidin vaisto kyllä kertoisi miten kuuluu toimia. Näin jälkikäteen voin kyllä sanoa olleni hieman naiivi, sillä en edes tiennyt mitä kaikkia ongelmia imetykseen liittyen voikaan olla. Muutama kaveri ehdotti lukemaan Imetyksen tuki Ry:n tekstejä ja liittymään heidän FB-sivuilleen jo ennakkoon, jotta apua saisi nopeasti, mutta siinä vaiheessa itse vielä mietin, että mitä ihmeen ongelmia siinä voi olla, sitä joko imetetään tai sitten ei. Tiesin toki, että esim. sektio voi vaikeuttaa herumisen alkamista, mutta muista ongelmista en oikeastaa tiennytkään. 

Toisaalta ehkä oli ihan hyvä, etten tiennyt liikaa enkä stressannut asiaa, sillä meillä imetys on sujunut alusta asti aivan todella hyvin. Oli uskomaton tunne, kun vastasyntynyt pieni mytty katsoi ensin minuun, sitten Rioon ja mönki sen jälkeen kohti tissiä ja aloitti imemisen näyttäen siltä, että tiesi tasan tarkkaan mitä pitää tehdä. Silloin itsellekin tuli itsevarmuus ja tunne, että jos tuo pienikin tämän osaa noin helposti, niin osaanhan minäkin. Aivan ensimmäisillä viikoilla meinasi muutamaan kertaan rinnat pakkautua ja niihin tuli aika kivuliaita möykkyjä, mutta niistäkin selvittiin ilman rintatulehdusta. Alun imetysmaratoneissa piti myös käyttää välillä nännivoidetta, mutta muuten mitään kipuja tai hankaluuksia ei ole ollut. 
 
Mulla ei ollut ennakkoon mitään tavoitteita kuinka kauan haluaisin imettää. Kun homma alkoi sujumaan, ajattelin vain, että kaikki on kotiin päin. Myy on saanut maitoa aina kuin on halunnut ja välillä se onkin ollut aikamoinen tissitakiainen. Varsinkin öisin imetyskertoja on tullut useita koko ajan. Nykyään imetyskerrat ovat päivässä ehkä vähän vähentyneet, joka onkin ihan ok, kun ruokaa menee kuitenkin ihan hyvään malliin. Itse toivoisin myös öisten imetyskertojen vähän vähentyvän, kun niitä tulee edelleenkin ainakin viisi. Mutta toistaiseksi mennään vielä lapsentahtisesti ja toivotaan, että Myy alkaisi jossain vaiheessa itse vähentää yösyömisiä. 

Imettäminen on jotakin, jota ei vain voinut etukäteen kuvitella. Imetys on ihmeellistä, ihanaa ja se luo uskomattoman yhteyden äidin ja lapsen välille. Se on myös kätevä, helppo ja halpa tapa ruokkia vauvaa. Mutta on se välillä myös ärsyttävää, inhottavaa ja turhauttavaa. Tiheänimun kaudet on tuskaisia ja ainakin Myyn tapa imiessä välillä puristella ja kynsiä samalla toista nänniä on aika inhottavaa. Ja aivan yhtä hyvin lapsensa saisi ruokittua korvikkeillakin. 
 
 

Jatkoa ei olla vielä kauheesti suunniteltu, mutta ainakaan ihan heti ei olla lopettamassa. En halua tehdä mitään suuria muutoksia ennen Balin matkaa, joten asiaa mietitään sitten sen jälkeen. Elättelen toiveita, että vieroittuminen tapahtuisi Myyn omasta tahdosta, joskin yösyömisille jotain pitää pian yrittää tehdä ihan oman jaksamisen takia. Ennen pidin outona niitä, jotka imettävät jotain kolmivuotiaita, mutta nyt ymmärrän heitä jo vähän paremmin. Itse en kuitenkaan ihan osaa nähdä itseäni imettämässä isompaa lasta, mutta mistäs sitä tietää miten tässä käy. Myös Riolle imettäminen on tärkeää, sillä hänen kulttuurissaan on ihan normaalia imettää lapsia useampi vuosi. Sitäkin on imetetty varmaan kolmevuotiaaksi ja samoin kuin siskojaan, ellei pidempäänkin. Siksi onkin vähän hassua, että sille julki-imettäminen taas on ihan noloa ja se laittais mut aina johonkin vessaan imettämään, ettei kukaan vain näe. Itselleni julkisesti imettämisessä ei ole ollut mitään ongelmaa, vaikka aluksi ajattelin, etten kehtaisi niin tehdä. Vähän tietysti yritän katsoa, ettei esim. ravintolassa muiden syödessään tarvitse katsella mun tissiä, mutta onneksi asian voi tehdä helposti aika hienovaraisestikin. Nykyään imetykset tosin kyllä tapahtuvatkin oikeastaan vain kotona, kun liikenteessä syödään eväitä ja muutenkin on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, ettei tissi tule mieleen. 
 
On ihanaa, että olen saanut kokea ihmeellisen imetyksen ja tarjota vauvalleni parasta mahdollista ravintoa. Mutta imettäminen ei tee minusta parempaa äitiä ja kuten sanoin, aivan yhtä hyvin lapsensa saa kasvatettua korvikkeellakin ja läheisyyttä saa pelkästä sylistäkin. Jokainen äiti, joka saa lapsensa ruokittua ja antaa lapselle turvaa ja hellyyttä, on onnistunut!
 
 
Ja sitten tähän päivään! Mä imetän Myytä edelleenkin, mutta yöimetykset ovat melko radikaalisti vähentyneet hänen siirryttyä nukkumaan omaan huoneeseen puolitoista vuotiaana. Tällä oli todella iso merkitys mun omaan jaksamiseen ja tunnuinkin herääväni jostain horroksesta, kun vihdoin yli vuoden jälkeen aloin nukkumaan vähän paremmin. Pääsääntöisesti nykyään Myy herää kerran yöllä, jolloin riittää vain sängyn vierellä rauhoittelu ja sitten toisen kerran aamuyöllä, jolloin hän tulee meidän sänkyyn ja saa tissiä. Välillä olen yrittänyt olla imettämättä siinä vaiheessa, mutta se kiukuttaa Myytä niin paljon, etten jaksa useinkaan alkaa yöllä asiasta taistelemaan. Nyt Myylle on kai tulossa hampaita, kun se on viime päivinä roikkunut tissillä yöllä/aamulla vähän turhan paljon ja päivälläkin tissi maistuisi koko ajan. Muuten päivät on menneet yleisesti ehkä parilla kolmella imetyskerralla. 

Edelleenkään mulla ei ole mitään kovaa kiirettä lopettaa imetystä, vaikkakin tällaiset ylimääräiset hampaidenteko-tissittelyt alkavat jo vähän ärsyttää ja varsinkaan yöllä ei millään jaksaisi mitään ylimääräisiä imetyksiä, kun niistä on jo kerran päässyt eroon. Ainoastaan itseäni alkaa vähän ihmetyttämään, kun mulla ei ole vieläkään tullut kuukautisia raskauden jälkeen... Ajattelin niiden alkavan, kun yöimetykset vähenivät, mutta ehkä imetyskertoja kuitenkin tulee vielä liian tiheästi. Sinästä asia ei kovin itseäni haittaa, mutta ihmetyttää vain, kun en edes tiennyt, että ne voi jäädä näin pitkäksi aikaa pois! Lisäksi nyt olen herännyt siihen, että pitäis ehkä ottaa vielä jotain kivoja imetyskuvia, kun meillä ei niitä ole melkein ollenkaan!

Tämän vuotisen Imetysviikon teemana on "Imetyksen tukena yhdessä" ja suosittelenkin tutustumaan Imetyksen Tuki Ry:n nettisivuihin, josta löytyy paljon tietoa ja tukea imetykseen liittyen. Teeman tarkoituksena on myös haastaa muitakin kuin imetysohjausta antavia toimijoita kuten päättäjiä, toimittajia, varhaiskasvattajia, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä, hammashoitajia, ravitsemusterapeutteja sekä ravintoloiden ja muiden julkisten tilojen henkilökuntaa tiedostamaan oman merkityksensä imetyksen edistämisessä. 



Joten iloista Imetysviikon jatkoa!
 
 
*Imetystietokuvat Laktivistiäidiltä


P.S. Ota seurantaan myös Eat Hoop Loven Facebook sekä Instagram (@eathooplove)!

Ei kommentteja