Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

Vauvan 1kk kuulumiset

1kk kuulumiset

Meidän vauva on tänään yhden kuukauden ikäinen ja ajattelin tulla kertomaan vähän kuulumisia, kun en ole oikein kerennyt tänne blogin puolelle pahemmin viime aikoina kirjoitella. 

Valehtelisin, jos sanoisin, että meillä on ollut tosi ihanaa ja helppoa... Kerroinkin jo Pikku Myyn reagoineen todella raskaasti vauvan ensimmäisinä päivinä kotona, mutta se onneksi kestikin vain sen viikon verran ja seuraavalla viikolla Myy olikin jo aikalailla oma ihana itsensä. Viikko me siinä eleltiinkin jo oikein kivasti menevää vauva-arkea, mutta sitten sille vaitettavasti tuli loppu... 

Parin viikon ikäisenä vauva nimittäin alkoi itkeskelemään. Tai sanotaan suoraan, että huutamaan, sillä sitä se on ja erittäin kovaäänistä. Ensin huutoa tuli iltaisin 1-2 tunnin verran eikä siihen auttanut mikään. Siitä sitten pikku hiljaa huutoa alkoi tulemaan pitkin päivää ja nyt pari kertaa yölläkin. Välillä vauvan saa rauhoiteltua melko nopeasti, mutta välillä huutokohtaukset on niin rajuja, ettei niihin auta sylissä rauhoittelu, repussa kantaminen, tissi, ennakoiminen, ei mikään. Toistaiseksi ei tiedetä ollenkaan miksi vauva itkee. Varmaankin koliikki? Ehkä vatsavaivoja?

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus

Mä en ole Pikku Myystä jakanut synnytyskertomusta, sillä jotenkin se tuntui vähän liian henkilökohtaiselta, vaikka monessa mamma-blogissa kuuluukin asiaan. Enkä ole ollut mitenkään kovin innokas edes lukemaan muiden synnytyskertomuksia, sillä tuntuu, että enemmän liikkuu niitä huonoja kauhutarinoita kuin hyviä kokemuksia, eikä mun ainakaan raskaana tehnyt mieli lukea sellaisia... 

Mutta tämän toisen vauvan kanssa mulla oli niin hyvä synnytyskokemus, että ajattelin nyt kuitenkin jakaa sen. Ja samalla vähän vertailla Myyn synnytykseen, joten tulee sitäkin hiukan avattua... Jos synnytyskertomukset ei ylipäätään kiinnosta, voi tämän postauksen tietysti jättää lukematta, mutta tämä ei ole siis mikään erityisen tuskaisen inhottava teksti!

Balilaista vauvanhoitoa

Balilaista vauvanhoitoa

Jaoin hetki sitten uudelleen vajaa kolme vuotta sitten kirjoittamani postauksen balilaisista vauvatraditioista, kun ne sopivasti ovat taas ajankohtaisia tämän uuden vauvan kanssa ja nyt ajattelin jakaa vielä toisen samoihin aikoihin kirjoittamani tekstin balilaisesta vauvanhoidosta. 

Eli tällaisista balilaisista tavoista ollaan puhuttu Rion kanssa Pikku Myyn syntymän jälkeen, joista mä en ole ollut ihan niin innoissani:  

Hiusten leikkaus

Kuulin kaveriperheeltä, jossa on myöskin indonesialainen mies ja suomalainen nainen, että Indoissa on tapana ajaa vauvan hiukset, jotta ne kasvaisivat takaisin vahvempina ja tuuheampina. Ja tämä saatetaan tehdä vielä useammankin kerran. En ollut ajatellut asiaa sen kummemmin, kunnes Rio sanoi pari päivää sitten, että sitten kun me mennään Balille, voitais mekin ajaa lapsen hiukset. Apua! En mä haluu mun tyttövauvan hiuksia ajella! Ja se raukka on kuitenkin saanut puolet geeneistään multa, joten ei ne hiukset välttämättä ihan supertuuheiksi kasvakaan, vaikka sillä balilaista verta onkin.

Ensimmäiset päivät kotona uuden vauvan tultua taloon

Ensimmäiset päivät kotona uuden vauvan tultua taloon

Terveisiä täältä vauvakuplasta! Joka ei tosin ole ihan niin vaaleanpunainen kuin soisi... Me ollaan nyt oltu siis puoltoista viikkoa kotona, josta Rio oli isyyslomalla viime viikon, mutta meni tällä viikolla jo takaisin töihin. Ja vaikka vauva ei ole vielä kahta viikkoakaan vanha, on tähän aikaan mahtunut aika monenlaisia päiviä...

Vauva on aivan ihana, mutta muutaman ensimmäisen päivän kotona se itki todella paljon eikä rauhoittunut missään muualla kuin mun kanssa. Rio ei saanut pidettyä sitä lähes ollenkaan, kun sen sylissä tuli aina hirveä huuto. Ja tämä tarkoitti sitten sitä, että Pikku Myyn (joka muuten sai solisluun murtuman kantositeen pois, juuri kun tultiin kotiin) piti tehdä kaikki asiat isin kanssa, joka oli hänen "vain äiti kelpaa mihinkään -vaiheessa" aikamoinen shokki. Oltiin toki puhuttu hänelle tästä jo ennen vauvan tuloa ja että pian äiti ei voi hoitaa ihan jokaista ruokailua, hampaiden pesua tai pukemista, mutta ei se mitään auttanut. Niinpä ensimmäiset päivät meni kuunnellessa huutavaa vauvaa sekä raivoavaa taaperoa... Samalla myös Pikku Myyn sairaalassa alkanut ihastus ja kiinnostus pikkusiskoa kohtaan lopahti täysin ja hän muuttui aivan välinpitämättömäksi vauvaa kohtaan. Meillä oli myös kauhea työ saada Myy nukahtamaan omaan huoneeseensa, kun häntä harmitti niin paljon se, että vauva sai nukkua meidän huoneessa. Onneksi jaksettiin kuitenkin taistella ne pari iltaa, sillä sen jälkeen tilanne helpottikin ja nyt samat nukutusrutiinit omaan sänkyyn taas toimii.

Balilaisia vauvatraditioita

Balilaisia vauvatraditioita

Mä kirjoittelin Pikku Myyn syntymän jälkeen postauksen balilaisista vauvatraditioista ja ajattelin jakaa saman tekstin nyt uudestaan, kun nämä asiat on tulleet taas mieleen ja blogikin oli silloin vielä Rantapallon puolella, joten uudemmat lukijat niitä tuskin ovat edes lukeneet. Eli tällaista kirjoittelin vajaa kolme vuotta sitten:


Kahden kulttuurin parisuhteessa me ollaan totuttu tekemään kaikenlaisia kompromisseja, mutta näin vauvan synnyttyä päätettäviä asioita on tullut vielä läjäpäin lisää. Osasta asioita oltiin puhuttu jo etukäteen, mutta osa on tullut ilmi vasta näin vauvan ensimmäisinä päivinä. Balilaiseen kulttuuriin kuuluu paljon kaikenlaisia traditioita, joita toki haluan itsekin kunnioittaa, mutta ihan kaikki ei vain tunnu olevan toteutettavissa ainakaan näin Suomessa.

Tässä muutamia vauvan syntymään liittyviä traditioita: