Sisällön tarjoaa Blogger.

Featured Slider

2,5-vuotias

2,5-vuotias

Pikku Myy on nyt 2,5-vuotias. Tuntuu, että hän kasvaa ja kehittyy nyt hurjaa vauhtia ja on jo aivan erilainen kuin puoli vuotta sitten. 

Eli millainen on meidän taapero tällä hetkellä?

Luin juuri postauksen, jonka olin kirjoittanut Myyn 2-vuotis neuvolasta ja heti tuli tunne, että kyllä nyt on jo helpompaa! Silloinhan Myytä ei saanut mitattua tai punnittua ja neuvolan hoitajakin sanoi, että onpas erityisen omapäinen ja uhmakas tyttö... Nyt pahin uhma, joka alkoi jo ennen kahta ikävuotta, tuntuu melkein menneen ohi (tai voihan sitä olla vielä edessä, mutta nyt on ainakin jokin vähän seesteisempi vaihe) ja yleisesti elämä Myyn kanssa on tällä hetkellä melko helppoa ja kivaa. Tietysti hankaliakin hetkiä vielä on eikä omapäisyys ole hävinnyt mihinkään, mutta pahimmat raivot ovat nyt rauhoittuneet. 

Myyn puhe kehittyy myös koko ajan. Hän on luultavasti jonkin verran jäljessä "keskivertoa", mutta ei olla siitä oikeastaan huolissaan, kun hän kuitenkin koko ajan oppii lisää ja juttelee paljon. Kaikki äänteet eivät tule vielä oikein ja nyt me ollaankin siinä tilanteessa, että mä ymmärrän häntä parhaiten, kun olen hänen kanssa eniten. Rio ei aina ymmärrä samalla tavalla, kun ei ole suomalainen ja mun äiti ei sen vuoksi, kun ei kuitenkaan ole Myyn kanssa yhtä paljon kuin me. Niinpä mä usein tulkkaan muille mitä Myy sanoo, joka on vähän huvittavaa... Myyltä tulee nyt lauseita ja pikku hiljaa sanoja alkaa tulemaan myös taivutettuna. Hän myös nappaa uusia sanoja hurjaa vauhtia ja usein ihmettelen miten hän voi muistaa jonkin sanan, jonka on kuullut vain vaikka kerran. Indonesia on nyt suomea aika paljon jäljessä, mutta ihan hyvin Myy sitä tuntuu ymmärtävän. Usein Rio puhuu Myylle indonesiaa ja Myy vastaa suomeksi. Välillä me mietitään, että mahtaakohan hän ymmärtää englantiakin, jota kuitenkin aika paljon Rion kanssa käytetään... Jostain syystä me kuvitellaan, ettei hän ymmärrä ja puhutaan aina englantia, jos ei haluta Myyn "kuulevan", mutta eihän sitä tiedä miten paljon hän oikeasti tajuaa. Muutaman kerran Myy on itsekseen sanonut one, two, three / yes / no tms. joka on jotenkin tosi hassua, kun ei kuitenkaan hänelle koskaan puhuta englantia.

Saako toisten pihoille mennä leikkimään?

Saako toisten pihoille mennä leikkimään

Me ollaan tässä kesän mittaan väännetty Rion kanssa aiheesta, että saako toisten kerrostalojen pihoille mennä leikkimään. Ja meidän mielipide-erot on sen verran kovat, että pakko kysellä vähän muidenkin mielipiteitä asiaan!

Tää kaikki lähti siitä, kun Rio alkoi puhumaan, että on käynyt Pikku Myyn kanssa kivassa puistossa, joka on ihan meidän taloa vastapäätä. Aloin ihmettelemään, että missä ihmeen puistossa, kun en itse siitä tiedä mitään ja ollaan kuitenkin asuttu täällä kohta kolme vuotta ja koluttu lähiseudut aika tarkkaan. Seuraavan kerran lähdin mukaan ja tajusin heidän käyneen viereisten kerrostalojen pihalla! 

Menovinkki Helsinkiin: Lasten Kaupunki

Menovinkki Helsinkiin Lasten Kaupunki

Mä oon kuullut aika paljon kehuja Helsingin Kaupunginmuseon ilmaisesta Lasten Kaupunki -museosta, mutta vasta tänään päästiin itse siellä käymään. Museossa kaikkiin näyttelyesineisiin saa koskea ja lapset pääsevät leikkimään mm. vanhan ajan koulussa, kaupassa ja mummolassa. Ja en voi kyllä muuta kuin liittyä suosittelijoiden joukkoon, sillä museo oli tosi kiva paikka!

Me käytiin museossa mun äidin ja Pikku Myyn kanssa. Ensin meitä hiemen huoletti, kun rattaita ei saanut ottaa sisälle, vaan ne piti jättää ulkopuolelle odottamaan, mutta museolla olikin tarjota lainaksi lukkoja ja kassinkin sai jätettyä kätevästi lukolliseen lokerikkoon, joten niiden kanssa ei ollutkaan mitään ongelmaa. 

2,5-vuotiaan kanssa Puuhamaassa

2,5-vuotiaan kanssa Puuhamaassa

Me käytiin viime viikolla Pikku Myyn, mun kaverin ja hänen samanikäisen lapsensa kanssa Puuhamaassa. Olikin melkin ihme, että edes loppujen lopuksi päästiin sinne, sillä ollaan oltu menossa paikkaan jo varmaan viisi kertaa tänä kesänä, mutta milloin onkin ollut vesisade ja milloin joku kipeenä. Myykin on jo varmaan ihmetellyt, että mikä ihmeen paikka se Puuhamaa on, kun siitä ollaan jo usein puhuttu, mutta ei koskaan olla vielä sinne päästy... 

Eikä ihan mutkitta mennyt tämäkään yritys! Me lähdettiin Myyn kanssa junalla Riihimäelle, josta kaverin piti tulla meitä hakemaan. Muutama minuutti ennen Riihimäkeä oltiin noustu jo ovelle odottamaan, kun juna kuitenkin yhtäkkiä pysähtyi. Jonkin aikaa odoteltiin ja syyksi ilmeni jokin raidevika ja tuli kuulutus, jossa kerrottiin, ettei juna pääsekään ajamaan Riihimäelle, vaan joutuu palaa Hyvinkäälle. Hah. No ei muuta kun kaveri ajaakin Hyvinkäälle hakemaan meidät, jostä päästiin lähtemään sitten kohti Tervakoskea ja Puuhamaata vähän suunniteltua myöhemmin.

Kun sain ensimmäisen kerran kuulla olevani läski...

Kun sain ensimmäisen kerran kuulla olevani läski...

Eilen sain elämäni ensimmäistä kertaa kuulla haukkumista läskiksi ja se aiheutti sen verran paljon ajatuksia, että pakko kirjoittaa niitä vähän tännekin!

Oltiin lähdössä kauppaan, kun mä menin viemään roskia sillä aikaa kun Rio ja Pikku Myy tuli rattailla toista kautta. Roskakatoksesta tullessani kuulin pienen pojan huutavan: "läski mursu, läski mursu, haista *ittu läski mursu!". En aluksi kiinnittänyt asiaan kovinkaan paljoa huomiota, sillä ajattelin kahden pojan vain pelleilevän keskenään. Kuullessani saman huudon uudestaan huomasin kuitenkin huutajan katsovan suoraan muhun päin ja tajusin solvauksen olevan osoitettu minulle! Olin niin hämmentynyt asiasta, että oli ihan pakko kysyä, että anteeksi mitä, puhutko mulle... Poika alkoi heti selittelemään, että se oli toi toinen, joka huusi, jonka toinen tietysti kielsi. Olin koko tilanteesta niin typertynyt, etten osannut sanoa pojille mitään järkevää, vaan huusin vain, että menkääpäs kotiin opettelemaan käytöstapoja tai jotain muuta vastaavaa, jolloin pojat lähtivätkin jo juoksemaan karkuun. Olen aika huono arvioimaan ikiä, mutta pojat olivat varmaan jotain 7-10-vuoden väliltä eikä tuollaisten keskenkasvuisten käytöksestä pitäisi tietenkään ottaa itseensä, mutta kyllä mulle raskasuhormoneissani tuli siitä vähän paha mieli. Poika oli sen verran pieni, että voi olla, ettei edes tajunnut mun olevan raskaana, vaikkei siitä näillä viikoilla ole kyllä epäilystäkään. Mutta niin tai näin, eihän kenellekään saa noin sanoa! Pahan mielen lisäksi aiheutti tapahtuma päässäni aika paljon muitakin ajatuksia...